Ensivaikutelmia

13.8. Budapest

Täällä sitä taas ollaan. Eilen oli jotenkin outo tunne palata kaupunkiin, kun tuntui ettei täältä taas pois olisi ollutkaan. Tulin parin paikallisen tyypin avustuksella tänne asuntolaan, heitin kamppeet kaappin, petasin sängyn ja vaihdoin muutaman sanan uusien kämppisten kanssa. Tässä huoneessa asuu tällä hetkellä minun lisäkseni yksi skotti ja yksi puolalainen poitsu. Ihan mukavan oloisia tyyppejä molemmat.

Joskus viiden nurkilla tapasin eilen Vuokon, Joonaksen ja heidän Slovenialaisen kielikurssikaverin, jonka nimen olettaisin olevan Maya. Ennen tapaamistamme kärähdin ratikassa pummilla ajosta. Esitin tarkastajalle aluksi erittäin kielitaidotonta ja olin oululaisittain ölövinä, mutta tarkastaja pysyi tiukkana. Maan tavat tuntien ehdotin hetken päästä, että varsinaisen tarkastusmaksun sijaan maksaisin vähemmän, mutta suoraan pimeänä tarkastajan omaan lompakkoon. Unkarilainen korruptio ei pettänyt ja loppujen lopuksi köyhdyikin vain noin vajaalla neljällä eurolla. Tarkastajaa ei tuntunut ehdotukseni harmittavan, lähtiessäni pois hän hymyili leveästi ja löi vielä kättä päälle! Tänään olenkin kiltisti leimannut lipun lähes joka kerta. Kaiken tämän kikkailun taustalla on se, etten vielä ole halunnut ostaa kuukausikorttia. Ajattelin nimittäin huomenna tiedustella, josko saisin sellaisen työpaikkaetuna. Pidetään peukkuja!

Tapasimme em. porukan kanssa Batthyány térillä ja lähdimme melkein saman tien kohti Sziget-festareita. Lippu festareille maksoi 6000 forinttia, n. 25 euroa, joka oli minusta erittäin kohtuullinen hinta loistavasta ohjelmatarjonnasta. Mielestäni hauskin, tai ainakin mieleenpainuvin ohjelmanumero oli alueen portin vieressä seisoskellut puliukko, joka kertoi kaikille ettei festarialueelle saa viedä lasipulloja. Herralla oli tietysti oma lehmä oli ojassa, sillä ukko sai tämän tiedotuksen avulla pummattua itselleen pohjia erilaisista juomapulloista ihan jatkuvalla syötöllä! Vuokko ja Joonaskin tukivat ukkelin juopotteluharrastusta parilla desillä Dreher-olutta.

Aluksi katseltiin hieman päälavalla soittanutta paikallista Heaven street seveniä, joka ei oikein sytyttänyt. Seuraavaksi käveltiin maailmanmusiikkilavalle, jossa esiintyi italialainen Spakkaneapolis 55. Italiaanoja emme ehtineet kovin kauaa ihmetellä, kun pitikin jo siirtyä katsomaan Radioheadia. Radiohead soitti mielestäni tosi hyvän keikan, vaikka en heidän tuotantoaan niin kovin laajasti tunnekaan. Lähes kaikki hitit kyllä ainakin taisi tulla, koska minäkin sieltä niin monta biisiä tunnistin. Radiopään jälkeen menimme vielä mustalaistelttaan kuuntelemaan Giani Lincanin manneorkesterin tunnelmointia. Mustalaisorkesterin jälkeen kierreltiin vielä vähän aikaa ja ostateltiin festaripaitoja Vutelle ja Joonaalle. Itse en sortunut moiseen. Festareilla oli kyllä tosi hyvä tunnelma, hyviä esiintyjiä, valitettavasti joskus kahden maissa alkoi jo edellisen aamun aikainen herätys painaa jo vähän liikaa ja minun piti jättää muu porukka ja lähteä kotiin nukkumaan. Päätös ei välttämättä ollut huono, sillä pois lähtiessäni oli jo satanut jonkin aikaa ja alue alkoi muuttua hieman mutaiseksi. Taisin nukahdella jo vähän bussissakin, kun tiesin että jäisin pois vasta päätepysäkillä, asuntolaan päästyäni nukutti kyllä harvinaisen makeasti.

Nukuttuani kunnon yöunet, makoilin vielä pari tuntia sängyssä ja katselin kämppisten kanssa Monty Pythonia tietokoneen ruudulta.

Maha alkoi kurnia joskus yhden maissa ja sain syyn lähteä syömään Pizza Boyhyn. Pizza oli yhtä hyvää, ellei parempaakin kuin mitä olin muistellut. Nyt iltapäivästä kävin ostoksilla Auchanissa. Maksaessani kassatyttö ihmetteli omituista pankkikorttiani ja henkilöllisyystodistustani. Kerroin olevani Suomesta ja sain aiheutettua sekä kassaneidin, että muiden asiakkaiden keskuudessa päivittelyä. Auchan-marketin (eli lintu-Tescon) yhteyteen oli ilmestynyt venäläinen herkkukauppa, jossa kävin myös pällistelemässä. Hyllyillä oli myynnissä venäläistä jäätelöä, monenlaisia säilykkeitä, kalaa ja tietysti vodkaa. Vodkahyllyä silmäillessä koin järkytyksen: venakkopullojen joukossa oli myös pullo Finlandia-vodkaa. Tämä oli lähes pyhäinhäväistys! Auchanista tullessani kävin vielä Pestissä tapaamassa Vuokkoa ja Joonasta ennen heidän lähtöään Bratislavaan, Maya oli kuulema lähtenyt takaisin jo aamujunalla.

On kyllä ollut tosi mukavaa huomata, että unkarin kieli taipuu kerta kerralta paremmin tänne palatessa. Kaikenlaisista kylteistä ja teksteistä tuntuu taas ymmärtävän enemmän kuin viimeksi ja esimerkiksi ratikassa ottaa monesti tosi hyvin selvää vierustoverien jutuista. Tänään neuvoin myös jotain paikallista papparaista, kun sillä oli bussipysäkki hukassa, vähänkö olen muka vanha kettu!

Nyt ei sitten taida loppuillasta jaksaakaan tehdä mitään suurempia. Ajattelin jäädä tänne asuntolaan makoilemaan, tuntuu nimittäin vieläkin vähän ramaisevan se eilinen herätys ja muut matkusteluun liittyvät touhut.