Levoton lapsi

18.8.

Huh, kello on vähän yli puolen yön, enkä ole aamuisen töihinlähdön jälkeen ehtinyt käymään kotona ollenkaan. Onpa ollut liikkuvainen päivä!

Töissä on mennyt mukavasti, käännöstyö on edistynyt aika hyvää vauhtia ja työilmapiiri on hyvä. Harmi kun se ruotsalainen harjoittelija, Philip, lähtee kotiin jo ensi viikolla, se on nimittäin tosi hyvä tyyppi. Tibor, yksi niistä vakiotyypeistä, ehdotti lauantaiksi reissua Balatonille. Siellä on sellainen uimatapahtuma, jossa voi uida Balatonin yli, lyhin matka on joku vähän reilut kolme kilometriä. Hetken punnittuani asiaa päätin, että uimataitoni ovat tarpeeksi hyvät tuolle lyhyemmälle matkalle ja päätin lähteä hänen mukaansa. Toivottavasti pysyn pinnalla!

Tultuani ilmastoidulta työpaikalta taas ulkoilmaan, huomasin että aurinko paistoi tosi lämpimästi. Päätin nauttia tilaisuudesta ja jäin kaupungille hengaamaan. Ensin menin Westend-ostoskeskukseen katselemaan ihmisiä ja näyteikkunoita. Westendistä jatkoin matkaa ratikalla vielä Mammut-ostarille, jossa jatkoin näyteikkunaostostelua. Vähän polttelisi ostaa mp3-soitin, jollaisen löysinkin Westendin Media marktista aika mukavaan hintaan.

Silloin vaihtoreissulla ekaa kertaa Serbiassa käydessämme tapasimme Mikan kanssa Réka-nimisen unkarilaistyttelin junassa ja vietimme hänen kanssa myös vähän aikaa Belgradissa. Tuon jälkeen ollaan aina välillä kirjoiteltu sähköpostia ja kerroin myös hänelle joku aika sitten tästä mun työkeikasta. Joskus alkuviikosta Réka kirjoitti, että olisi tulossa tänne Budapestiin ja että hän haluaisi tavata. Sovimmekin tapaamisen tälle illalle.

Tapasimme Rékan ja hänen muutaman kaverinsa kanssa keleti-rautatieasemalla. Iloisen jälleennäkemisen ja kuulumisten vaihdon jälkeen hän vei minut sankarten aukion lähelle semmoiseen hauskaan antimainosnäyttelyyn. Näyttelyn jälkeen menimme vielä baariin olusille ja höpöttelemään niitä näitä. Réka on lähdössä parin päivän päästä vaihtoon Hollantiin, odotan innolla sähköpostiraportteja sieltäpäin maailmaa.

On kyllä ihan hauskaa, että on täältä kuitenkin jo jonkin verran tuttuja. Eilen tapasin Gáborin kanssa, joka oli siis Oulussa vaihtarina viime lukukauden. Kävimme tuossa lähistöllä yhdessä kuppilassa. Gábor oli kovasti kiinnostunut Suomen kuulumisista ja minä puolestani sain kuulla Budapestin juorujen lisäksi vähän myös muista vaihtareista, jotka olivat Oulussa Gáborin kanssa yhtä aikaa.

Eilen hommasin myös unkarilaisen puhelinliittymän, numero on unkarin suunta +36 ja perään 205202918. Tosin mukanani on nyt kaksi kännykkää täällä reissussa, joten minut saa kiinni myös siitä suomalaisesta numerosta. Erityisen ylpeä olen siitä, että sain hoidettua liittymäkaupat kokonaan unkariksi. Itsetunto kohosi heti kolmanteen potenssiin.

Tulin äsken ratikalla tänne kotikulmille ja kävin vielä pyörähtämässä Zöld pardonissa, mikä on semmoinen iso ulkoilmabaari tässä ihan mun kämpän lähellä. Siellä en enää jaksanut kovin kauaa viipyä. Tuntuupa pitkän päivän jälkeen oma peti aika mukavalta paikalta.

Päivät kyllä ovat kuluneet tosi nopeasti, mikä on oikeastaan ihan hyvä asia. Alkukesän lorvimisen vastapainoksi on kyllä ihan mukava tehdä jotain järkevää ja saada sitä kautta jonkinlainen oikeutus olemassaololleen yhteiskunnassa! On kuitenkin mukava, että töiden jälkeen riittää vielä ihan hyvin virtaa nähdä kavereita tai yleensäkin touhuilla jotain. Mieluummin kyllä olen täällä huonolla palkalla ja teen sellaista hommaa, mistä tykkään, mitä että paiskoisin ns. paskaduunia Suomessa koko kesän nauttimatta vapaa-ajasta. Kuitenkin tuolla suomalaisittain huonolla palkallakin elelee täällä ihan mukavasti. Ehtiihän sitä vielä tienaamaan sitten "isona", jospa tästä hommasta olisi sitten hyötyä joskus myöhemmin työnhaussa.