Eka viikko takana, vähän kritiikkiä molempiin suuntiin

18.8.

Loppupäivä menikin mukavasti, esimies tuli paikalle ja antoi mulle lisää tekemistä. Töiden jälkeen kävin vielä kuvaamassa niitä antimainoksia ja sen jälkeen päätin juhlistaa ekaa täyttä työviikkoa kahvilla ja marsipaanileivoksella Mûvész-kahvilassa. Tulin tänne kämpälle joskus reilu tunti sitten ja aloin pestä pyykkiä. Koska sähköpostilistan keskustelujen perusteella pyykkikonehuoneen avain on hukassa ja huoneeseen on vaikeaa saada vuoroja, pesin kuluneen viikon pyykit perinteisellä nyrkkipyykkimetodilla. Nyt on vähän väsynyt olo, mutta huvittaisi kyllä vielä lähteä iltaa istumaan johonkin. Kovin myöhään ei taida pystyä bilettämään, kun huomenna pitäisi jo puoli ysin nurkilla olla topakkana lähdössä sinne Balatonille. Minun ja sen työkaveri-Tiborin mukaan lähtee joku sen kaveri ja tuo mun kämppis-Jarek.

Tähän väliin on pakko kirjoittaa vähän negatiivistakin kritiikkiä Unkarista:

1)Tämä on kyllä aikamoinen klassikko, mutta tähän on silti aina tartuttava, on se vaan jotenkin niin herkullista panna se joka kerta merkille täällä. Vaikka maa yrittää markkinoida itseään kovin länsimaisen keski-eurooppalaisena, on palvelukulttuuri täällä edelleen erittäin neuvostoliittolaista, sosialistista mallia. Joissain, yleensä kalliimmissa ravintoloissa on jo vähän opittu, mitä asiakaspalvelu tarkoittaa, toisaalta täällä voi myös helposti saada kallista huonoa palvelua. Useimmiten kuitenkin kahvilassa, kaupassa ja varsinkin julkisen liikenteen lippuja ostettaessa on asiakas”palvelijoilla” naama enenmmän tai vähemmän ns. norsunvitulla. Ei tuo nyt sinänsä ärsytä, koska tietää ettei siinä ole mitään henkilökohtaista, mutta tuntuisi vaan että eikö nyt työtä olisi mukavampi tehdäkin vähemmän naama rutussa. Myös vaihtorahoissa, ravintolalaskuissa ym. huijaaminen ärsyttää, tällä kertaa en ole vielä siihen ilmiöön kuitenkaan törmännyt.

2)Unkarilaiset radiokanavien soittama musiikki on mielestäni aika syvältä. Tämä nyt on tietysti melkoinen makuasia, mutta itse satun pitämään enemmän rock-musiikista ja sellaista musiikkia soittavaa radiokanavaa ei täällä ole ilmeisesti vielä keksitty. Vaihtoehtoina radiotarjonnassa ovat ilmeisesti pääasiassa valtion omistamat, asiallista puheohjelmaa lähettävät kanavat, klassinen musiikki, sekä pitkä liuta mainosradioita, jotka soittavat huonoa, usein vielä yllättävän vanhaa pop-musiikkia (Roxy rádio, Juventus – a zene rádiója), tai sitten puhkikulutetuimpia klassikoita menneiltä vuosikymmeniltä (Sláger rádio.) Tämä maa tarvitsee rokkaavampia radiokanavia, jos joku osaa antaa minulle vinkin sellaisesta, otan kiitollisena vastaan. Jotain positiivistakin, noita valtion kanavien puheohjelmia on ihan mukava kuunnella aina välillä kielenopiskelumielessä, koska niissä puhuttu kieli on yleensä aika hidasta ja erittäin selkeää unkaria.

3)Korruptio on myöskin melko näkyvää, esim. aiemmin mainittu sakon pimeänä maksaminen tuskin onnistuisi Suomessa. Viime vuonna kun matkustimme paikallisella veeärrällä, eli MÁV:llä, konduktööri myi meille matkat omaan taskuunsa, eli antoi meidän matkustaa junassa puoleen hintaan, mutta pimitti ”lippurahat” itselleen. Tuollainen korruptio on tietysti aika pienimuotoista, mutta jos jo tällaiselle satunnaiselle tallaajalle jonkin asteinen korruptio näkyy noin selvästi, mitä se sitten on ylemmällä tasolla? Luin vasta taas jonkun aiheesta tehdyn tutkimuksen ja Unkarin sijoituksessa ei ollut juuri kehumista.

Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö pitäisi tästä maasta, päin vastoin, tuskinpa tänne olisin tullut toista kertaa oleilemaan jos tämä olisi mielestäni huono paikka. Jotkut asiat vain vaativat täällä kriittistä tarkastelua. Unkarilaisen ystäväni Ildikón kanssa olemme useammankin kerran puhuneet siitä, että kun hän tuli ensimmäistä kertaa Suomeen, kaikki oli uutta, hienoa ja ihanaa. Seuraavilla reissuilla ja maahan paremmin tutustuttaessa alkoi sitten niitä huonojakin puolia löytyä. Ehkä olen nyt kokemassa samaa Unkarin suhteen, huomasihan noita huonoja puolia silloin vaihtarireissullakin, mutta niihin ei ehkä jaksanut niin kiinnittää huomiota. Nyt kun se "kuherruskuukausivaihe" on koettu, alkavat ehkä jotkut jutut ärsyttää sitten jotenkin enemmän.

Täytyy kuitenkin silti sanoa, että joka päivä nautin täällä olosta, suurkaupungin elämänmenosta ja jotenkin iloisemmasta ja vähemmän nihkeästä elämänasenteesta. Välillä on jo nyt ollut vähän ikävä kotia ja erityisesti tiettyjä ihmisiä, mutta olen silti sitä mieltä, että oli mainio päätös tulla taas tänne.