Wien ja porvariston hillitty charmi

Perjantai-iltana oli firman illallinen kotiinlähtevien harjoittelijoiden kunniaksi. Kokoonnuimme Régi Sipos-ravintolaan, jossa meitä odottivatkin mahtavat pidot mustalaisorkestereineen.

Höpöttelimme työporukalla kaikennäköistä ja syöpöttelimme oikein huolella.

Lauantai-aamuna piti kuitenkin herätä aikaisin ja lähteä kohti Wieniä. Huomasin kuitenkin linja-autoasemalle matkustaessani, että heräsin taas ihan liian myöhään. Olin jo varma, että myöhästyn bussista, mutta kuin ihmeen kaupalla ehdin kuitenkin paikalle ajoissa.

Lippujonossa tunsin todella omaksuneeni jotain kulttuurista, sillä osasin mulkoilla edessä töpeksiviä ranskalaisia yhtä oikeaoppisen vihamielisesti, kuin budapestiläiset mummot ja papat yleensä tekevät vastaavassa tilanteessa. Sain kuitenkin lipun kouraani ja joutoaikaakin jäi ennen bussin lähtöä lähes muutama minuutti.

-Wie, bitte? -Ja, Wien Mitte!

Wienissä kävin aluksi tutustumassa Schönbrunnin linnaan, sitten tulin haahuilemaan keskustaan ja näpsimään valokuvia. Päivä paistoi todella kuumasti, lämmintä oli varmasti yli 25 astetta! Suomessa ei lokakuun alku yleensä olekaan ihan näin lämmin (myhäilee olemattomaan partaansa).

On siinä Hapsburgeilla ollut melkoinen takapiha

Kahden maissa tapasin Ildikón puutarhajuhlista tutun amerikanunkarilaisen Ilonan kanssa ja menimme yhdessä lounaalle.
Lounaan jälkeen tiemme jälleen erosivat, itse jäin vielä hetkeksi keskustaan ihmettelemään kaupungin porvarillista loistoa. Joskus kuuden-seitsemän nurkilla menin viime kerrasta tutulle hostellille tiedustelemaan yösijaa. Sija löytyi majatalosta, ensitöikseni kaivoinkin matkalakanani repusta ja otin tunnin torkut. Kahdeksan maissa lähdin jolkottelemaan takaisin keskustaan. Istuskelin Stephansdomin edessä ja katselin iltakävelyllä olevia ihmisiä sekä katutaiteilijoita. Kävin vielä ns. Bermudan kolmion baarikorttelissa käveleskelemässä, mutta yksin ei paljon kiinnostanut baariin lähteä istuskelemaan.

Meninkin takaisin hostellille suhteellisen aikaisin, jututtelin huoneessani asuneita kalifornialaisia, jotka olivat tosi mukavia, mutta hieman pöljiä. Yksi heistä oli menossa Budapestiin parin päivän kuluttua ja hän hieman huolestuneena tiedusteli minulta, että josko Unkari on vielä kommunistinen valtio...

Sunnuntai-aamuna heräsin yhdeksän maissa, luovutin avaimen ja menin syömään aamupalaa aidosti wieniläiseen tyyliin turkkilaiseen ravintolaan. Aamupala koostui tuoreista vihanneksista, oliiveista, vaaleasta leivästä ja turkkilaisesta teestä. Tuoreita vihanneksia oli mukava syödä pitkästä aikaa, niitä kun ei täällä Unkarissa yleensä ravintoloissa suosita.

Päivällä kiertelin kaupunkia valokuvaillen ja julkisilla kulkuvälineillä ajellen. Tapasin Ilonan ja hänen luokkatovereitaan kahden maissa ja menimme porukalla tutustumaan museoon, jossa oli nähtävillä 1940-luvun lopulla yllättäen löytyneen roomalaisasutuksen raunioita. Museon jälkeen käveleskelimme vielä hetkisen kaupungilla, Ilona lähti kotiin tekemään koulutehtäviä ja minä jatkoin korskallisista kulisseista nauttimista.

Minä ja Maria Teresia

Jossain välissä toteutin intohimoni ja kävin hotelli Sacherin kahvilassa nauttimassa aidon palan Sacher-kakkua wieniläisen kahvin kera. Kakkupala ja kahvi maksoi vaatimattomat 8 euroa, 80 senttiä, mutta hyväähän se oli!

Viiden aikaan hyppäsin satunnaiseen ratikkaan ja katsoin että mihin se minut veisi. Löysinkin puna-armeijan fasismin murskanneiden sotilaiden muistoksi pystytetyn muistomerkin, jonka oli allekirjoittanut itse kaikkien työläisten paras ystävä, Josif Stalin! Oikeastaan muistomerkki oli ihan ydinkeskustassa, mutta en ollut sitä aiemmin hoksannut.

Kuolema fasismille!

Sitten olikin jo aika lähteä kohti linja-autoasemaa ja Budapestiä.
Wieniin tullessa minua jaksoi jälleen hämmästyttää, kuinka suuri elintasoero mahtuu kahden maan välille, jotka kuuluivat vielä viime vuosisadalla samaan imperiumiin.

Unter dem Doppeladler

Vaikka Budapestin ja Wienin keskustat ovat hyvin saman tyylisiä, Budapest näyttää kovin harmaalta, kun taas Wienissä kadut ovat siistejä ja rakennukset ovat kiiltäviä ja tiptop-kuntoisia. Wienin ihmiset ovat muodikkaasti pukeutuneita, hyvänhajuisia, hoidetuilla hampailla leveästi hymyileviä, hygieenisen, rikkaan ja hyvinvoivan näköisiä pukumiehiä.

Aiempaakin autuaampia on autuaat,
eikä valoisaa mieltä voi mustata huoli, ei harmi...
Juuri tätä on porvariston hillitty charmi.

Budapestiin tullessani Népligetin metroasemalla minua ja muita Wienistä saapuvia turisteja oli kaupunkiin tervetulleeksi toivottamassa kodittomia ihmispoloja, joiden paikka yhteiskunnassa oli metrotunnelin lattialla paskaisessa makuupussissa. Ratikassa matkalla kotiin viereisellä penkillä istui kasaan lysähtänyt, selvästi järkensä valon menettänyt papparainen. Viikonloppureissu Wienissä todellakin avasi taas silmäni sille tosiasialle, että Unkarissa saadaan korjailla maan yleiskuntoon kommunismin aiheuttamaa rappiota vielä todella pitkään.

Me rentoudumme tv:n ääreen,
jos filmi on ongelmaton:
Niin, ongelmiahan elämässä muutenkin on!
Nälkiintyneiden pallomahat vain apeaksi mun saa
ja kuvat köyhyydestä valvottavat Patriciaa...

Kuitenkin, vaikka kaupunkikuva ei täällä niin kiiltävä olekaan, viihdyn silti täällä Budapestissä paljon paremmin kuin Wienissä. Tämä kaupunki on paljon rokkaavampi ja nuorekkaampi ja täällä tapahtuu koko ajan jotain. Vaikka tällä kertaa en Wienin yöelämässä käynytkään, edellisen Wienin reissun perusteella rohkenisin myös väittää, että Budapestin yöelämä hakkaa Wienin 100-0.

Wien on täydellinen paikka jos haluat istuskella sunnuntai-iltapäivänä hoidetussa puistossa kukkaistutuksia katsellen tai hienossa kahvilassa Sacher-kakkua nautiskellen ja elegantteja kahvipöytäkeskusteluja käyden. Ehkä välillä voit laittaa elämän risaiseksi, hieman hullutella ja ajella keskustan ympäri hevosvaunuilla, tarjoten ystävillesi ja ystävättärillesi suuhun pantavaksi Echte Salzburger Mozartkugelnia.

Onhan vapauttavaa joskus leikkisä kanta ottaa
-se antaa perspektiiviä asioihin, eikö totta?

Se on välillä hauskaa, mutta kuten aiemminkin olen todennut, mielestäni nuorelle ihmiselle mielestäni mielenkiintoisempi paikka pidemmän päälle on Budapest. Olen silti erittäin iloinen, että vain muutaman tunnin bussimatkan päässä on noin upea ja erilainen kaupunki, jossa on kätevää lähteä käymään vaikka vain päiväseltäänkin nautiskelemaan keisarillisesta loistosta. Huvittavaa on myös se, että meno-paluulippu Budapestistä Wieniin maksaa suurin piirtein saman verran kuin Oulu-Raahe-Oulu-väli bussilla. Voihan tietty Raahessakin käydä Oulusta katsomassa vaikka Pekkapatsasta tai saamassa turpaansa amiksilta.