Unkaria ristiin rastiin

Enpä ole vähään aikaan muistanut kirjoitella, otetaan nyt siis vahinko takaisin!

Viime perjantaina käytiin Susin kanssa vähän katselemassa yöelämää West Balkan-baarissa. Eikä oikeastaan ihan vähääkään, tulimme kotiin vasta viiden nurkilla.

Lauantai-aamuna heräsin kuitenkin reippaana jo yhdeksän maissa ja lähdin kohti läntistä rautatieasemaa ja Szegediä, jossa minun ja muutaman muun tyypin oli määrä pitää Suomi-Unkari-tapaaminen.

Kyse oli siitä, että Szegedistä tulee Ouluun aika paljon vaihto-oppilaita joka vuosi ja olimme Edinan ja Petran kanssa vähän järjestelleet asioita siihen malliin, että paikalle tulisi mahdollisimman paljon Oulussa viime vuonna olleita vaihtareita.

Tapasin Edinan kanssa jo junassa. Perillä Petra oli meitä vastassa. Kävelimme upean keskustan läpi ja katselimme päänähtävyydet. Välillä piti vielä pysähtyä kahvittelemaan, sitten käpsyttelimme hänen kotiinsa, jossa hänen vanhempansa tarjoilivat meille herkullista unkarilaista ruokaa. (Rakott krumpli, jossa oli toiveestani hulluna kolbász-makkaraa!)

Syönnin päälle vähän lepuuttelimme, maistelimme kotitekoista pálinkaa ja jututimme Petran isää ja äitiä. Mielenosoituksistakin oli juttua, Petran isä vitsaili että mun ei kannata häkeltyä tapahtuneista, täällä kuulema tapahtuu vastaavaa vain joka viideskymmenes vuosi.

Yhdeksän aikaan lähdettiin kaupungille, jossa meidän oli määrä tavata muut ”Oulun unkarilaiset”. Aluksi menimme Sárkány-baariin, jossa pöytäämme kokoontuikin paljon tuttuja ja vähemmän tuttuja naamoja. Sain myös houkuteltua paikalle puhelimitse armeijakaverini Artun, joka on parhaillaan Szegedissä vaihto-opiskelemassa.

Edina, minä ja Arttu

Sárkányn jälkeen kävimme jossain toisessakin paikassa, joka oli niin trendikäs, että osalla baarimikoista oli blondattu tukka, tatuoidut kulmakarvat, silikonitissit ja yrmeä asenne. Hauskaa oli sielläkin, otimme välillä tanssilattian haltuun ja välillä vaan höpöteltiin pöydässä istuen. Oli kyllä hauska tappa vanha tuttu ja sitten vielä kun pääsi suomeakin puhumaan pitkästä aikaa. Szuper!

Vastoin ennakkoluulojani, Szeged oli todella komea paikka ja paljon siistimpi ja värikkäämpi kuin Budapest. Suosittelen ehdottomasti Unkarin matkaajille. Meno-paluulippu junaan maksaa opiskelijakortilla n. 7 euroa ja matka kestää noin kaksi ja puoli tuntia suuntaansa.

Seuraavana aamuna nautiskelimme vielä ravitsevan aamupalan, sitten pitikin jo lähteä takaisin Budapestiin. Perillä Budapestissä odotti kirkas auringonpaiste ja kolmenkymmenen asteen lämpö, ei oikein tuntunut pohjoisen pojalle syyskuun lopulta. Susi oli viettänyt lauantain lähinnä kämpillä tv:tä katsellen, kuulema neljä päivää oktoberfesteillä ja perjantai-illan baaririipaisu olivat vieneet tytöltä voimat. Päätimme, että olisi aika hieman rentoutua ja menimme loppupäiväksi kylpylään. Oli makoisaa paistatella päivää ja kellua lämpimässä vedessä rankan viikonlopun jälkeen!

Susi ja Trabi, molemmat made in DDR

Tämä viikko on tähän asti mennyt lähinnä töitä tehdessä ja unkarin tunneilla käydessä. Susi lähti takaisin Müncheniin tiistai-aamuna. Koska olin ollut lähes joka ilta menossa erinäisissä porukoissaj ja mainiona seuramiehenä ja turistioppaana, oli oloni aika nuutunut. Päätinkin viettää tiistaina perussuomalaisen antisosiaalisuusillan (Antti-szociális voltam). Tulin töistä suoraan kämpille ja vietin illan kalsarit jalassa, suolatikkuja mussuttaen ja tv:tä katsellen.

Eilen pidin unkarin tunnilla esitelmän, jossa kerroin suomalaisesta vapusta, juhannuksesta ja itsenäisyyspäivästä. Esitelmäni sai kiinnostuneen vastaanoton ja sille lisäpuhtia antoi opettajan hurja kertomus hänen Suomessa viettämästään juhannuksesta. Kertomansa mukaan juhannuksenviettopaikalla ainoa selväpäinen henkilö oli ollut joku sydänvikainen pappa, joka oli pahoitellut ettei voi terveytensä takia juoda. Suosittelinkin kaikille kurssin osanottajille, että tulisivat ensi kesänä Suomeen viettämään Jussinjuhlaa, koska eihän sitä täällä Keski-Euroopassa osata viettää asiaankuuluvalla hartaudella.

Tänään ajattelin käydä Gáborilla kylässä ja sitten vielä jos ehtii, vähän shoppailemassa. Huomenna olisi puolestaan ohjelmassa firman illallinen, kun nuo muut harjoittelijapojat lähtevät täältä jo pois ensi viikolla. Itsehän jään tänne, pomo on kuulema keksinyt jo lisää tekemistä pääni menoksi.

Työkaverini Itamar (Israel) ja Hisa (Japani)

Viikonlopuksi minulla olisi kaksi vaihtoehtoa mielessä. Joko jään tänne Budapestiin lepäilemään ja shoppailemaan. Ehkä voisi käydä parturissakin. Toinen vaihtoehto olisi hypätä bussiin ja matkustaa Wieniin viikonloppulomalle. Onneksi on lauantaihin asti aikaa pähkäillä.

Politiikkaa ja maan tapahtumia en ole nyt muutamaan päivään jaksanut seurailla. Sunnuntaina on kuitenkin kunnallisvaalit, joiden jälkeen näemme kuinka pääministerin viimeaikaiset toilailut ovat vaikuttaneet sosialistien suosioon.

Nyt alan antamaan oman panokseni kapitalismin rattaiden pyörittämiseksi, kirjoittelen taas kun jotain tapahtuu.