Lentokoneita, ilotulitusta ja kaaosta

Iltapäivällä kävin katsomassa lentonäytöstä, Tonavan yllä lenteli monen näköistä härpäkettä, joista suosikikseni nousi komeasti entisöity B-25-pommittaja 1940-luvulta. Jopa maailmankin mittakaavassa erikoinen juttu taisi olla muodostelmassa lentäneet kaksi isoa matkustajalentokonetta! Näytöstä oli katsomassa tosi paljon porukkaa, jota oli seuraamassa näytöstä molemmin puolin Tonavaa. Kuvasin lentokoneista useamman videon, jotka voisin myös yrittää laittaa tänne nettiin näytille. Välillä tulin käymään täällä ”kotona” ja syömässä kiinalaista ruokaa roimalla chilillä maustettuna.

-Video B-25-pommittajasta ladattavissa täältä

Joskus kahdeksan maissa illalla lähdin sitten täältä asuntolalta kohti hartaasti odotettua ilotulitusta. Aluksi meinasi vähän mennä härväämiseksi, kun siltoja oli suljettu ja muutenkin tavanomaisia liikennereittejä oli suljettu. Lähdin täältä asuntolasta parin tyypin kanssa, mutta matkalla meidän harjoittelijaseurueemme kasvoi reilusti isommaksi. Serbialainen kolmatta metriä pitkä Marco toimi hyvänä porukan johtajana ja kiintopisteenä, kun suunnistimme kohti Tonavan rantaa.

Kun pääsimme Erzsébetin sillan lähistölle, alkoivat tapahtuman todelliset mittasuhteet paljastua: sillan edusta ja koko Tonavan ranta oli pakkautunut ihan täyteen ihmisiä. Näytti kuin koko Budapest olisi tullut katsomaan ilotulitusta. Pääsimme kuitenkin aika sopuisasti ja ilman tönimisiä suhteellisen makoisille näköalapaikoille ihan sillan päähän.

-Tässäpä pieni video ilotulituksen odottelusta

Kellon lyötyä yhdeksän, Tonavan siltojen valot ja muukin valaistus alueelta sammutettiin ja ensimmäiset raketit laukaistiin matkalle kohti yläilmoja.

Ilotulitus oli todella näyttävä, mutta sen jonkin aikaa jatkuttua alkoi taivaalta tippua vesipisaroita. Tuntui kuitenkin, ettei alkaisi silti kunnolla satamaan. Minuutin päästä tästä tunteesta ilotulitus loppui hirveään tuulenpuuskaan ja sateen myräkkään. Tuuli alkoi puhaltaa sen verran kovasti, että se puski vettä ihmisten päälle myös Tonavasta ja yhtäkkiä oli syntynyt yleinen paniikki. Tytöt kiljuivat ja väkimassa lähti juoksemaan pois rannasta. Olen kyllä ollut monestikin huonossa säässä, mutta tällaista myrskyä en kyllä ole ennen kokenut! Yhden ranskalaisen tyypin kanssa odotettiin että pahin väkimassa lähti alta pois, sen jälkeen lähdimme mekin juoksujalkaa johonkin suojaan. Pienen juoksumatkan jälkeen pääsimmekin lähimmälle metroasemalle, joka täyttyi nopeasti läpimäristä ja outoa tilannetta taivastelevista ihmisistä. Ajelimme metrolla lähemmäksi asuntolaa ja vaihdoimme ratikkaan Ferenc körútin pysäkillä. Ratikasta ihmettelimme kaatuneita puita ja sekavaa tunnelmaa, tapasimme sattumalta myös sen saman unkarilaisen pariskunnan, joka oli hakemassa minua lentokentältä. He kertoivat saaneensa päällensä myös rakeita. Ratikkapysäkiltä kotiin kävellessä näkyi paljon kaatuneita puita ja muita myrskyn jälkiä. Kuulimme jälkeenpäin että metroliikenne oli pysäytetty tunneleihin tulleen veden takia hetkeksi.

Henkilökohtaiset tappioni ovat tähän mennessä toimintakelvottomaksi vedessä lutraantunut kännykkä ja kastunut sanakirja. Onneksi sain kuitenkin suojattua kameran sateelta. Onneksi kuittenkin vain tuollaisia pieniä vahinkoja, muilla on kuulema valitettavasti käynyt heikomminkin. Puita oli kaatunut autojen päälle ja jotain muutakin omaisuutta oli tuhoutunut. Joistain kortteleista on sähköt poikki ja inhottavinta on, että asuntolassa liikkuneen tornihuhun mukaan kolme ihmistä olisi kuollut myrskyssä ja hukassakin on kuulema porukkaa.

Kieltämättä siitä sillalta lähdettäessä minullakin kävi mielessä, että tuollaisen väkimassan lähtiessä juoksemaan päättömästi, on tallautumisen vaara ilmeinen.

Oli kyllä aika erikoinen juhlapäivän huipentuma, pitääkin ostaa huomenna lehti, jos siinä vaikka olisi jo jotain illan tapahtumista.