Hymyilevä arkiaamu

Tämä aamu ei ollut juurikaan tavallisesta arkiaamusta poikkeava, mutta olen tuntenut oloni erityisen hyväntuuliseksi tänään.

Heräilin 20 vaille kahdeksan, torkuin vielä jonkun minuutin ja menin suihkuun. Suihkuteltuani aloin pukeuta ja ihmettelin pukeutumisen puolivälissä eilisen unkarin tunnin tehtäviä hetkisen. Kun kostyymini oli valmis kävin keittiössä toteamassa ettei jääkaapissa ole mitään syötävää, kuten ei yleensä kyllä muutenkaan ole, olenhan harrastanut lähinnä ulkona syömistä, ja lähdin matkaan.

Oven lukkoa ja varmuuslukkoa sulkiessani pyöri mielessäni Baddingin vanha kappale, jossa lauletaan että ”Tän kylän tyttöjä nukutetaan kolmen lukon takaa/Ensin on reikeli, sitten on lukko ja lukon pääl’ on haka.” Itsehän olen poika ja nukun tällä hetkellä vain kahden lukon takana. Tunnen silti oloni turvatuksi. Edellä mainittu kappale oli muuten yksi lapsuusaikan i suuria hittejä, jota kuunneltiin aina isän kanssa Lada Samaralla ajellessamme.

Naapurin mummolle heitin mennessäni hyvän huomenen toivotukset, kävelin ratikkapysäkille ja hyppäsin kuutoseen.

Ratikassa alkoi hiukoa valtavasti ja normaaleista tavoistani poiketen pysähdyinkin jo Blaha Lujza térin metroasemalla, koska nenäni vainusi tuoreita leivonnaisia. Portaat alas käveltyäni löysinkin heti kojun, josta ostin kahvin ja kolme pogácsaa. Aamiaisen kanssa kävelin takaisin ratikkapysäkille. Matkalla moikkasin vastaan tullutta taitavaa eilisen unkarin tunnin pariani, ranskalaista Geraldineä.

Aloitin aamiaiseni jo ratikassa ja viimeistelin sen Andrássy-bulevardin puistonpenkillä katsellen töihin meneviä ihmisiä, bussilla ajelevia turisteja ja kouluihin kiiruhtavia koululaisia.

Vähän yhdeksän jälkeen, maukkaat kahvit ja pogácsat masussani, tulin tänne Designsoftin toimistolle. Kertoilin Petralle eilisillan tekemisistäni ja nyt istun tässä tietokoneen ääressä harkiten työnteon aloittamista.

Olo on edelleen hyväntuulinen ja pirteä. Onneksi aina ei tarvita ihmeitä, että ihminen voi tunteea olonsa onnelliseksi!