Korttipakka

Tämä on vanha tositarina. Kerran Unkarissa tapahtui näin: Oli oltu alkuviikko pitkällä työmarssilla ja Antti oli tullut pieneen Debrecenin kaupunkiin. Seuraava päivä oli lauantai ja Gergő komensi Antin parvekkeelleensa grillaamaan. Kun Ildikó sai grillin päälle, ne, joilla oli kinkkua, ottivat sen esiin ja laittoivat sen grillille.

Mutta Antilla ei ollut muuta kuin unkarilainen korttipakka ja sen hän levitti eteensä parvekkeen pöydälle. Gergő huomasi kortit ja sanoi: "Työmies, nyt pelaamaan kuuttakymmentäkuutta!"

Johdannon jälkeen kiitän Tapio Rautavaaraa inspiroinnista ja siirryn asiaan. Viikonloppuna olin siis Debrecenissä ja vastoin viime kirjoitukseni jaloa suunnitelmaa, en tullut takaisin lauantaina, vaan vasta eilen (sunnuntaina) ja akut jäivät lataamatta.

Lähdin kohti Debreceniä perjantaina suoraan töistä, ja perillä olin joskus ennen yhdeksää illalla. Ildikó, Gergő ja Ildikón opiskelukaveri Márcsi olivat minua vastassa asemalla.

Illalla söimme Ildikón tekemää mainiota ankkaa, maistelimme pálinkaa ja jutustelimme niitä näitä.

Lauantaina oli aika laiska päivä, katselimme Trainspotting-leffan, jonka olen nähnyt varmaan miljoona kertaa, mutta se jaksaa aina vaan olla yhtä hyvä. Aamupäivästä harrastimme naapurikyttäystä parvekkeelta ja kuunntelimme kahden vanhan rouvan keskustelua ja paheksuntaa pihalla. Mummelit kävivät läpi sopivat nukkumaanmenoajat, sopivat äänenvoimakkuudet radiota kuunnellessa ym. He myös paheksuivat runsaasti, etteivät nuoret ole lähteneet enemmän osoittamaan mieltänsä sosialistihallitusta vastaan. Paras repliikki oli "Nykyajan nuoret ovat ne vain pysyvät kotona silloin kun pitäisi mennä osoittamaan mieltänsä! Miksi nuoret pysyvät kotona eivätkä lähde kaduille kuin 1956? He ovat joko patalaiskoja tai verisuisia kommunisteja!" Kuinka herkullinen ilmaisu!

Grillailimme kinkkua parvekkeella ja illalla lähdimme käymään yöelämässä. Ennen grillausta huomasin kirjahyllyssä omituisen ja kiehtovan korttipakan. Unkarilaisilla on oma 32-korttinen pakka ja sillä pelattavat omat pelinsä. Gergő ja Ildikó opettivatkin minulle kuinka pelataan kuuttakymmentäkuutta ja zsíriä, joka suomentuisi ehkä parhaimmin ihraksi.

Kävimme Kikötő- ja Ibolya-baareissa, joissa lätkimme korttia suurin piirtein koko illan. Ibolyassa jututimme vähän aikaa paria mustalaispoikaa, jotka osoittautuivat ihan symppiksiksi.

Sunnuntaina tuli nukuttua aika pitkään, me miehet katselimme frendejä DVD:ltä, kun taas Ildikó laittoi samaan aikaan loistavaa sunnuntaipäivän lounasta. Lounaaksi oli tarjolla maukas alkukeitto, leivitettyä ankkaa ja ranskalaisia perunoita. Sanoinkin Gergőlle, että on se vaan mainiosti kokkaavan naisen löytänyt itselleen!

Joskus ennen neljää lähdettiin sitten kohti juna-asemaa. Aseman yhdestä pikkupuodista etsimme minulle oman pakan unkarilaisia pelikortteja. Gergő ja Ildikó lähtivät kohti uusia haasteita ja minä jäin odottamaan junaa. Koska junan lähtöön oli aikaa sopivasti, kävin aseman baarissa nauttimassa kahvin ja pienen fröccsin, joka tarkoittaa valkoviiniä soodavedellä. Tuo fröccs oli muuten todella edullinen, 40 forinttia eli alle 15 senttiä!

Perillä Budapestissä olin seitsemän jälkeen. Illalla en oikein saanut hyvin unen päästä kiinni ja nyt on vähän nuutunut olo. Ehkäpä se viikko tästä jälleen käynnistyy. Viikonloppu oli kyllä kerrassaan loistava, Gergő ja Ildikó ovat kyllä huipputyyppejä ja mainio isäntäpariskunta!

Huomenna isä ja Jaakko tulevat tänne, ehkäpä illalla otamme muutaman matsin zsíriä :-)