Viikkotiedote osa 453

Jaahons, se olisi niin kuin torstaipäivä ja tuntuu jo että viikonloppu on käsillä.
Eilen aloin illalla miettiä, että olen oikeastaan ollut ihan tosi kiireinen täällä. Koska viikonloput olen pyrkinyt reissaamaan ja viikolla puolestaan maanantaisin ja keskiviikkoisin olen menossa iltayhdeksään asti unkarin tuntien takia, jää sellaiseksi määrittelemättömäksi vapaa-ajaksi ainoastaan tiistai- ja torstai-illat kello viiden jälkeen. Se on oikeastaan ihan mukavaa, sillä Oulussa saa sitten ihan tarpeeksi hajoilla kämpillä mähöttämiseen, mutta välillä tuntuu ettei ehdi tehdä mitään mitä olisi suunnitellut.
Tiistaina IAESTE:n Anna laittoi sähköpostia, että voisi järjestää meille harjoittelijoille kävelykierroksen Budapestissä. Vaikka täällä paikat tunnenkin jo suhteellisen hyvin, ajattelin että olisi mukava mennä moikkaamaan muita ulkomaalaisia, koska en heistä vähään aikaan ollut kuullut mitään. Kierros olikin ihan hauska, oikeastaan se ei ollut mitenkään kauhean organisoitu juttu, haahuiltiin vaan ympäri pitäjää ja höpöteltiin keskenämme. Linda-niminen unkarilaistyttö, joka on myös ollut IAESTE:n touhuissa mukana, kertoi alkaneensa opiskella suomea ja kertoi myös, että haluaisi tulla Suomeen opiskelemaan jatkotutkintoa. Annoin hänelle Oululaisen unkarilaisystäväni Ildikón yhteystiedot, koska ajattelin että hän ehkä avuliaana ja unkarilaisena ihmisenä voi olla paras tyyppi kertomaan Suomen touhuista Lindalle. Ethän suutu, Ildi, kun hommasin sinulle vähän tekemistä ;-)

Minä ja muut ulkomaiset harjoittelijat Tonavan rannalla

Eilen olin taas töiden päälle unkarin tunnilla. Yritin tunnin jälkeen saada opettajaani puhumaan kanssani suomea, koska hänellä kerran suomen opettajan pätevyyskin on. Opettaja (joka hänkin on Ildikó) kuitenkin vain ujosteli ja vastaili suomenkielisiin kysymyksiini unkariksi. Yritin rohkaista, että tankeroinhan minäkin hänelle kahtena iltana viikossa varmasti huonoilla unkarin taidoillani, mutta sekään ei auttanut. Joku päivä vielä huijaan hänet puhumaan suomea.
Unkarin tunnille tuli eilen myös uusi oppilas, joka vaikutti oikein mukavalta. Hän tosin oli saksalainen, joten täytyy vielä vähän aikaa haistella että onko hän perussakemanni vai oikeasti hyvä tyyppi. Se toinen tunnilla oleva saksalainen, Jürgen, vaikuttaa myös ihan symppikseltä.
Perussaksalaista asennevammaisuutta muuten kuvaa oivallisesti viime viikolla yhden sakemannin kanssa käymäni keskustelu. Puhelin niitä näitä tämän saksalaispojan kanssa ja välillä puhuin puhelimessa muutaman lauseen unkariksi. Tähän sakemanni: "Puhutko tosiaan unkaria?" Antti: "Kyllä puhun vähän, ja yritän kovasti opiskella lisää." Sakemanni:"Haluat siis todella opetella äidinkielesi lisäksi toisen hyödyttömän kielen?"
Teki mieli näpäyttää, että olen todella pahoillani että en kuulu teidän Herrenvolkiinne, mistä lähtee seuraava bussi Auschwitziin? Tyydyin kuitenkin vain selvittämään että oikeasti pidän tästä maasta ja kielestä. Onneksi muutamat saksalaiset kaverini ovat osoittaneet minulle, että kaikki saksalaiset eivät ole tyypillisiä saksalaisia. Haluaisin silti kovasti tietää, että mikä sen kansan suunnittelussa meni luojalla pieleen.
Tänään ajattelin töiden jälkeen käydä vähän shoppailemassa. Pitäisi löytää hiusgeeliä, viedä yksi filmirulla kehitettäväksi, maksaa pari laskua ja tietysti löytää joku hyvä heräteostos ilahduttamaan materialismin hapattamaa mieltäni.
Huomenna tapaan belgialaistuneen unkarilaisystäväni Juditin kanssa, joka on nyt käymässä Budapestissä. Vaihdettavana olisi reilun puolen vuoden juorut, sillä näin hänet viimeksi uuden vuoden tienoilla. Ylihuomenna lähden sitten heti aamusta kohti itää, Unkarin toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Debreceniin. Tarkoituksena olisi kyläillä Oulun yliopistolla toukokuussa unkarin kurssin vetäneen Gergôn luona ja illalla sitten lähteä Edinan ja parin muun suomen opiskelijan kanssa bilettämään. Debrecenin reissusta lisää ensi viikolla. Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille!

Jälleen yksi kuva valaistusta ketjusillasta, mutta onhan se kaunis!