30.8.06

Ehdin eilen vain juuri ja juuri käydä töiden jälkeen ostamassa pogácsoja suosikkikonditoriastani Morics Zsigmond körtériltä ja tulla kotiin, kun huomasin että Gábor oli yrittänyt tavoitella minua puhelimitse asuntoa katsomaan.

Lähdimme saman tien kohti minun tulevaa kämppääni. Kämppä on suhteellisen ankean näköisellä betonilähiöalueella, jossa oli paljon samannäköisiä 10-kerroksisia betonimöhkäletaloja, metron päätepysäkki, kaksi ostoskeskusta ja Ikea. Itse asiassa tuosta tulevasta kotikadusta tulee yllättävän paljon mieleen Oulun Yliopistokadun tornit!

Talo itsessään oli kuitenkin siistissä kunnossa yleisiltä tiloiltaan ja kämppä oli suorastaan mainio, n. 50-neliöinen kaksio. Laskeskelimme että kuukausittaiset kulut vedestä, kaasusta, sähköstä ym. olisivat yhteensä n. 50:n euron luokkaa, mikä sopii minulle hyvin. Tässä vaiheessa on pakko kyllä ihmetellä, että yllättävän hyvin tuolla nykyisessäkin murjussa on viihtynyt. Tänään nimittäin heräsin todellisuuteen ja huomasin, että tuo meidän nykyinen poikamiesboksi on oikeastaan aika karussa siivossa tällä hetkellä...

Täällä ei muuten ilmeisesti verkkopankkitouhu ole vielä lyönyt itseään kovin läpi, kuten joku unkarilainen minulle Suomessa taisi selittääkin, vaan laskut käydään maksamassa postissa/postipankissa tiskille, ihan kuin Suomessa joskus muutama vuosikymmen sitten. Välihuomautuksena todettakoon, että myös ruokakaupassa luottokortilla maksu aiheuttaa yleensä mullistelua ja äreyttä, sekä kassahenkilökunnan, että muiden asiakkaiden taholta. Myös isoja seteleitä on maksettaessa vältettävä, 10000:n forintin seteliin (alle 40 euroa) saa yleensä takaisin vaihtorahojen sijasta kassaneidin nyrpeän ilmeen ja kehotuksen lähteä särkemään rahaa johonkin muuhun paikkaan. Mielestäni unkarilaisten kannattaisikin lopettaa tuhatta forinttia (alle 4 euroa) isompien setelien painaminen kokonaan, koska niiden kanssa eläminen tuntuu olevan heille mahdotonta.

Illalla oli asuntolassa japanilaiset bileet, joissa tarjolla oli jotain ihan maukasta, muttei kovin eksoottista peruna-sipuli-soijakastike-lihapataa, sakea, kuivatetusta kalasta tehtyjä ”karkkeja” ja jotain ihme imeskeltäviä kala/leväarkkeja.

Tänään olen kääntänyt taas TINA:n ohjekirjaa ihan kohtuullisella tahdilla. Projekti on edennyt jo yli puolen välin.

Illalla olisi asuntolassa vuorossa ilmeisesti tällä erää viimeiset sangria-bileet, sillä sangrian hoviammentaja, espanjalainen Maria lähtee kotiin tällä viikolla, kuten useimmat muutkin harjoittelijat. Aamulla hyvästelin jämerällä kädenpuristuksella Chrisin, joka lähti takaisin Skotlantiin. Harmi kun lähti jo nyt, hieno mies! Joskus kun on rahaa, voisi melkein mennä käymään Skotlannissa kylässä.

Työaikaa on jäljellä vielä kaksi ja puoli tuntia, yritänpä saada vielä muutaman sivun käännettyä.