Viikonlopun touhuista ja vähän muustakin

28.8.

Morjensta taas, arvoisat lukijat! My special greetings will go this time to USA to Lysette. Thank you for being the most active person who is commenting my blog! Sorry to say, I will still continue writing mostly in Finnish, but it is a good practice for your language skills as we were discussing earlier ;-)

No niin, onhan se hienoa että mulla on oikein ulkomailla asti lukijoita, mutta eihän suomenkielistä länkytystä voi mikään ulkomainen barbaarikieli voittaa. Pysyn siis jatkossakin vanhalla hyväksi havaitulla kielilinjalla!

Asunnonkatselu sai eilen illalla todella hienon päätöksen. Kävin kaverillani Gáborilla kylässä ja kävi ilmi, että hänen pikkusiskonsa on lähdössä ensi viikolla vaihtoon syyslukukaudeksi Romanian Transsilvaniaan, tai pitäisikö sanoa unkarilaisen kansallismielisesti ennemminkin että Erdély:hin. Tästä johtuen Gábor ehdotti minulle, josko haluaisin muuttaa tuonne hänen siskonsa asuntoon siksi aikaa kun asun täällä. Asuntotarjous ei olisi voinut tulla parempaan saumaan, lisäksi vuokraksi kuulema riittää kun maksan käyttämäni veden, sähkön, kaasun ynnä muut juoksevat kulut. Kävipä kerrankin tuuri minullekin.

Eilen illalla tosiaan siis Gábor kutsui minut kylään ja valmisti meille unkarilaisen iltapalan. Tarjolla oli herkullista kotitekoista kolbasz-makkaraa, läskiä, kovásos uborkaa (eräänlainen suolakurkku), leipää ja transsilvanialaista kutunjuustoa. Palan painikkeeksi nautiskelimme vähän maukasta punaviiniä ja jutustelimme niitä näitä. Kulttuurienvaihdon merkeissä ja suomalais-ugrilaisten veljeskansojen ystävyyttä syventääkseni vein puolestani Gáborille tuliaisiksi kahdeksan askia Sisu-pastilleja ja hiukan Salmiakkikoskenkorvaa.

Viikonloppu oli aika railakas. Perjantaina olin parin muun harjoittelijan kanssa katsomasa Boban Markovicin serbialaista mustalaisorkesteria, joka piti ilmaiskonsertin Ráday-kadulla. Bändi oli suorastaan loistava! Konsertista menimme Margit-saarelle kroatialaisen vaihtarityttö Natasan ja hänen unkarilaisten työkaveriensa kanssa vähän istumaan iltaa ulkoilmaravintola Holdudvariin.

Lauantaina Budapestin sekoitti Budapest paráde-niminen tapahtuma. Paraati kulki pitkin Andrassy-katua hitaana ihmis- ja kuorma-autojonona. Autojen lavoille oli pykätty tanssilattiat, joissa teknomusiikkia jumputtavien kaiuttimien lisäksi oli tilaa vähäpukeisille tanssijatytöille.

Menimme tapahtumaan koko kansainvälisellä porukalla, mutta onnistuimme valokuvia ottaessa hukkaamaan kaikki muut ihmiset väkijoukkoon yhden puolalaisen Magdan kanssa. Etenimme paraatin mukana kohti sankarten aukiota, kävimme välillä juomassa kahvit ja illaksi sitten palasimme asuntolalle. Sieltähän ne muutkin veijarit sitten vähitellen löytyivät.

Illalla minä, skotti-Chris, puolalainen Jarek, japanilainen Hisa, yksi kazakstanilainen poitsu ja pari sakemannia kiipesimme Gellért-vuorelle nauttimaan Unkarin monimuotoisesta viinitarjonnasta. Mukanamme oli niin valkoista että punaista viiniä monena eri laatuna. Vaikka viiniä kuluikin runsaanlaisesti, pääsimme vuorelta myös alas suhteellisen kunnialla, eikä pyörimällä niin kuin aluksi toisiamme pelottelimme.

Yksi illan huippukohdista oli, kun Kazakstanin kaveri kertoi heidän mainiosta hääperinteestään: Sekä sulhaselle että morsiamelle annetaan alle hevoset. Aluksi matkalle lähtee morsian, sulhanen päästetään matkaan vasta myöhemmin. Sulhasen tehtävänä on ratsastaa morsian kiinni. Jos sulhanen epäonnistuu tehtävässään, kohtalo on julma – häävieraat pieksevät sulhasen puuvitsoilla!

Eilen nukuin aika pitkään ja kävin sitten iltapäivästä käveleskelemässä Kerepesin hautausmaalla ja nauttimassa rauhallisesta ja mystisestä tunnelmasta. Se hautuumaa on kyllä yksi suosikkipaikoistani täällä Budapestissä, paikassa yhdistyvät rauhallinen tunnelma, kauniit muistopatsaat, sekä unkarin kansan historian eri vaiheet.

Tänään aloitin jälleen uuden työviikon ja töiden jälkeen menin käymään kielikoulu Katedran toimistossa, jossa ilmeni että heillä ei ole tarjota minulle yksityistuntien lisäksi mitään muuta opetusta, yksityistunnit ovat puolestaan aika suolaisen hintaisia. Seuraava mahdollinen olisi Debrecenin kesäyliopiston Budapestin toimipiste, mutta myöskin sen järjestämä kurssi olisi aika kallis, n. 280 euroa. Tähän kurssiin kyllä sisältyisikin sitten jo 60 tuntia opetusta, mikä olisi ihan mainio juttu! Kirjoitinkin heille jo s-postia ja pyysin lisätietoja kurssista.

Tällä viikolla Budapestissä on moziünnep, mikä tarkoittaa sitä että pääsylipun hinta kaikissa elokuvateattereissa on n. euron-puolentoista luokkaa. Ajattelinkin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja käydä toljottelemassa ainakin jonkin pätkän.

Töissä on mennyt ihan normaalisti, eli mukavasti. Viime viikolla työkaverikseni tuli poika Israelista, joka tekee käännöstä hebreaksi. Ensivaikutelmalta hiukan rasittavan oloinen tyyppi, mutta toisaalta hänen kanssa on mielenkiintoista keskustella Isrealin asioista, koska en ole aiemmin ko. maan kansalaisten kanssa paljon jutustellut. Huono puoli tässä on se, että joudun varmaan talven varalle katselemaan uuden kaulaliinan. Ainoa mukaan varaamani kaulahuivi on nimittäin se minun rakas mustavalkoinen palestiinalaishuivini ja luulen ettei Israelin mies osaisi antaa huivilleni sen ansaitsemaa arvostusta. (Kämppäkaverini Chris tosin ehdotti että mun pitäisi alkaa säikyttelemään tätä Israelin kaveria työpaikalla, hyökkäilemällä se huivi päässä jostain kulman takaa! ”Yeah, do it! It would totally freak him out!”)

Naapurihuoneen puolalaiset kuuluvat pitävän siellä yllä jotain rapinaa, taidanpa lähteä tarkastamaan tilanteen. Pysykäähän ”kanavalla”, lupaan raportoida kuulumisiani vastakin!