Thursday, November 02, 2006

Maailma on asioita pullollaan


Kohta on taas kotiinlähdön aika. Päätinkin listata muutamia seikkoja, jotka pyörivät mielessä tällä hetkellä:

Asioita, joita en ikävöi Suomesta:

-Kalliita hintoja ja vastineeksi saatavaa itsepalvelukulttuuria, sekä olematonta kahvila- ja ravintolakulttuuria. Miksi maksamme kaikesta ihan helvetin paljon, vaikka vastineeksi saamme vain huonompaa palvelua kuin täällä. Tähän joku tarjoaa tietysti vastaukseksi, että Unkari on itäblokin maa, jossa on paska elintaso. Tätä vastausta en kuitenkaan kelpuuta. Miksi Wienissä voi syödä oikeassa, pöytiin tarjoilevassa ravintolassa ruoka-annoksen oluen kera kympillä, vaikka Itävallan BKT per capita on yli 3000 euroa enemmän kuin Suomen. Kuka vetää välistä?

-Sitä, että Oulussa on vain yksi hyvä baari, joka sekin pilaa itsensä jumittumalla liiaksi samoihin kuvioihin. Oikeasti, ei siellä alakerrassa tarvi soittaa joka ilta samoja biisejä samassa järjestyksessä!

-Hidasta kevään tuloa

-Pikkukaupungin heikkoa kulttuuritarjontaa. Täytyy tietysti ottaa huomioon, että on kuitenkin kyse aika eri mittakaavan kaupungeista, Debrecenissä ei luultavasti tapahdu juurikaan enempää kuin Oulussa. Budapestin kulttuuritarjonta on kerrassaan mainio, joka päivälle löytyy jotain mielenkiintoista, erikoista tai hassua ohjelmaa. Iso ikävä tulee.

-Oulun joukkoliikennettä, joka on lähinnä huono vitsi.

-Yksilökeskeisyyttä ja omaan napaansa tuijottelua, sekä yleisesti jäyhää ja jäykkää ilmapiiriä ja suhtautumista elämään. ”Hetken kestää elämä/ja sekin synkkää ja ikävää.” Ihmiset! Ei oikeasti tarvitse olla koko ajan niin helvetin vakavaa!

-Yliopiston sähkö- ja tietotekniikan osaston erityisen ahdistavaa ilmapiiriä.


Asioita, joita ikävöin Suomesta:

-Perhettä, sukulaisia, kavereita, ystäviä, tovereita ja muita läheisiä ihmisiä

-Kaunista ja ilmaisurikasta kieltämme. ”Erasmus-English” alkaa hajottaa pidemmän päälle ja unkaria ei osaa tarpeeksi, että sillä voisi oikeasti ilmaista itseään.

-Suomalaista ruokaa, eritoten salaattia. Vaikka unkarilaiset ruoatkin ovat hyviä, olisi kiva saada välillä äidin tekemää ruskeaa kastiketta, tai iskän laittamaa lohta.

-Yleistä rehtiyttä. Suomessa ei tarvitse miettiä että saako rahoja oikein takaisin kaupassa, tai että kuinka monta euroa taksikuski yrittää kusettaa tällä kertaa. (Tosin taksien hinnat ovat Suomessa valtion hyväksynnällä sellaisella tasolla, joka voitaisiin rinnastaa lähinnä ryöstöön, tai ainakin törkeään kavallukseen.)

-Alkuiltaa Teemun kämpällä, Euron moukareita, sekä lauantai-iltaa 45:ssä hyvässä seurassa. Ei nämä ulkomaalaiset tahdo ymmärtää, kuinka hieno on Lambadan musiikkivideo, tai että miksi Jukka Raitanen on hieno artisti!

-Suomalaista kulttuuria yleisesti. Sellaiset tutut pikkujutut - sanonnat, ruoat, tavat ja tottumukset ovat mielestäni kaikkein ihanimpia juttuja kotiin palatessa. Ei tarvitse miettiä, että milloin kuuluu kätellä, eikä sitä että kuinka puhutella kohteliaasti, muttei liian virallisesti. Kaikki tietävät, ketä olivat Irwin tai elämäntapaintiaanit. Ruoan kanssa voi juoda maitoa ja piimää, eikä sitä, että ruokaillessa leivän päälle laitetaan voita ja makkaraa, pidetä perverssinä tapana.

-Kunnon talvea. Mielestäni kunnon puhtaanvalkea lumipeite, pimeät päivät, kevättalven auringonpaisteet, saappaan alta kuuluva narske ja hilpeät miinus kolmenkympin lämpötilat ovat paljon parempi vaihtoehto, kuin loskainen, sukat kasteleva, ainoastaan paskaisen harmaan ja ankean näköinen keskieurooppalainen suurkaupunki.


Asioita, joita en tule ikävöimään Unkarista:


-Yleistä epärehtiyttä monissa asioissa, varsinkin sellaisissa joihin liittyy raha.

-Sitä, että ovet aukeavat aina vääriin suuntiin.

-Älyttömältä tuntuvaa järjestelykyvyttömyyttä joissain asioissa. Esimerkki: Rautatieasemalla on auki kymmenen kotimaanliikenteen kassaa, eikä paikalla ole kuin muutama asiakas. Sen sijaan ulkomaan puolella on puolen tunnin jono, viidestätoista kassaluukusta auki on vain yksi.

-Kielitaidottomuutta, lähinnä kuitenkin omaa unkarin kielitaidottomuuttani. Toivottavasti joskus opin tämän kielen kunnolla

-Byrokratiaa, joka pyrkii murskaamaan pienen ihmisen johonkin työhönsä hajonneen, sadistisen virkailijaneidon leimasimen ja konttorikopin lasiluukun välimaastoon, sekä hetkittäistä helppojen asioiden hoitamisen vaikeutta. Suomessa ei joka pikkuasian hoitamiseen tarvi täyttää lomakkeita, joihin pitää kirjoittaa äidin tyttönimi ja lyödä sata leimaa. Tästä voisin joskus kirjoittaa pidemmästikin.


Asioita, joita tulen ikävöimään Unkarista:

-Hauskoja työtovereita, sekä stressitöntä ja mukavaa työilmapiiriä.

-Sitä, että töiden jälkeen saa vaihtaa vapaalle, eikä tarvi alkaa stressaamaan seuraavasta tentistä

-Unkarilaisia ystäviä, tovereita, tuttavia

-Sitä, että täällä voi tehdä muutakin kuin istua kämpillä, ilman että koko opintotuki on huljahtanut menemään ennen puolta kuuta.

-Matkustamisen helppoutta ja edullisuutta

-Unkarin kielen oppimismahdollisuuksia

-Töykeitä ja ammattiinsa hajonneita BKV:n lipuntarkastajia metrossa ja ratikassa, sekä sitä että takaisin saa (ja lähes kuuluukin) olla vähintään yhtä töykeänä

-Loistavia ravintoloita ja tunnelmallisia kahviloita. Vaikka tiesin jo tänne tullessa monta hyvää paikkaa, löytyi tällä reissulla varmaan saman verran uusia kivoja paikkoja!

-Unkarilaista temperamenttiä. Vaikkei nyt tämä Unkarin kahtiajakautunut poliittinen tilanne hyvä olekaan, suomalaistenkin pitäisi silti oppia osoittamaan mieltänsä. Päättäjiltä ei tarvitse hyväksyä mitä tahansa. Senkin lampaat, barrikaadeille!

-Mummoja, jotka luulevat että kielitaidoton turisti ymmärtää unkaria ymmärtää paremmin, kun sitä puhuu kovemmalla äänellä

-Kauniita vanhoja taloja, korkeita huoneita, nelosen ja kuutosen ratikkaa, suurkaupungin sykettä, nukahtelua yöbussissa, Blaha sörözôtä, Old man’s pubia,punkkucolaa, aamupala-pogácsaa, kivennäisvettä, rautatieasemien lähtöhalleja, plázacicoja, Deák térin valokuvauskauppaa, viidensadan forintin gyroksia, yllättäviä tapaamisia metroasemilla, kiskapuja, vahvaa kahvia, keskieurooppalaista kulttuuria, itäeurooppalaista kulttuuria, näkymää Tonavalle ja valaistua ketjusiltaa... Tämä lista voisi jatkua ilmeisen loputtomasti.

Ylipäätänsä voin vain todeta, että kun olen Suomessa, ikävöin Unkaria. Kun olen Unkarissa ikävöin Suomea. Poissa paras, mutta kotona paras.




posted by Apamobil @ 2:57 AM   0 comments

0 Comments:

Post a Comment

<< Home