Takaisin Tallinnaan

Viime kirjoituksesta on päässyt näköjään vierähtämään jo kuukausi! Sinä aikana olen ehtinyt käydä kotona Juhannuksen vietossa ja pari kertaa Tallinnassa. Jälkimmäiseltä Tallinnan reissulta palasin vasta eilen ja koska se on tuoreimmassa muistissa, kerronkin teille nyt siitä.
Suunnittelimme siis Annan ja Jaakon kanssa jo hyvissä ajoin lähtevämme porukalla Tallinnaan. Perjantaina töiden jälkeen kävin moikkaamassa asunnollani kyläileviä Reettaa ja Tuomasta, pakkasin matkatavarat ja lähdin kohti satamaa. Tapasin Annan jo matkalla, Jaakko puolestaan odotteli meitä jo satamassa. Kuuden maissa pääsimme matkaan. Perillä Tallinnassa hurautimme spåralla, vai pitäisikö sanoa trammilla suoraan hostellille. 

Veereb rööpail raske tramm, rattais ragin, rutt ja ramm!

Jätimme matkatavarat huoneeseen ja lähdimme melko suoraan jo monta kertaa hyväksi havaitsemaani ravintola Ses-besiin. Ravintolavalinta tyydytti myös Annaa ja Jaakkoa. Itse söin tällä kertaa naudanlihasaslikin, Jaakko ja Anna valitsivat saslikkilautasen, jossa oli useamman eri eläimen lihaa. Syönnin päälle kävelimme takaisin vanhaan kaupunkiin ja Hell Hunt-baariin. Ostimme tuopilliset olutta, mutta jo puolessa välissä tuoppia alkoi takana ollut työviikko painaa ja silmä alkoi luppasta. Tuopit juotuamme väsynyt seurueemme suuntasi hostellille nukkumaan. Yöunta häiritsivät oksentavalle kuulostanut ranskalainen (purskutteli ilmeisesti vettä?) ja Pyöränparkkeeraajaksi ristimämme mölisevä aussi. Lopulta uni kuitenkin tuli.

Aamunvirkut Jaakko ja Anna hostellilla

Lauantaina kävimme aamiaisella Narva kohvikissa ja lähdimme shoppailemaan. Hajaannuimme Viru-keskuksessa, jossa Anna lähti katselemaan vaatteita ja minä ja Jaakko muuta tilpehööriä. Kävimme Rahva Raamatussa (kirjakauppa) ja etsimässä tuliaisparfyymiä Kaubamajasta. Ennen Annan kampaamoaikaa kokoonnuimme apteekkiin, josta piti ostaa muutama paketti edullista buranaa.

Kohvik Narvassa

Annan lähtiessä kampaajalle puoli kolmen aikoihin, me Jaakon kanssa lähdimme Viron miehitysmuseoon. Museossa oli näytillä kaikenlaista mielenkiintoista juttua niin natsimiehityksen, kuin molempien neuvostomiehitysten ajoilta. Museo oli edullinen ja sopivan kokoinenkin, suosittelen varsinkin historiasta kiinnostuneille!
Museosta kävelimme Toompean mäelle. Alue oli kaunista ja sieltä oli hyvät näköalat kaupungin ylle.

Pikk Hermannin torni Toompean mäellä

Seuraavaksi menimme hostellille, johon Anna saapui pian meidän jälkeemme. Lyhyiden päivänokosten jälkeen lähdimme etsimään nokittavaa. Ruokapaikaksi valitsimme tällä kertaa unkarilaisen ravintolan, jonka ruoka maistui oikein mainiosti. Illalla nautiskelimme vähän viiniä hostellilla ja kävimme Club Hollywood-yökerhossa. Hostellilla tapasin yhden unkarilaisen tytön, 
jonka kanssa rupattelin jonkin aikaa.
Oikeastaan nyt vasta hoksasinkin, että meillähän oli todellinen suomalais-ugrilaisten veljeskansojen kohtaaminen: suomalainen ja unkarilainen tapaavat Virossa!

Unkarilainen ravintola "Kapteeni Tenkes"

Sunnuntaina heräilimme joskus kymmenen jälkeen, siistiydyimme ja pakkasimme kamppeet kasaan. Matkatavarat sai onneksi jättää päiväksi hostellille, joten säästyimme raahailulta. Suuntasimme ensin Balti jaamilla olevalle asematorille. Normaalien torikauppiaiden lisäksi siellä on myös erittäin runsas valikoima kaikenlaista vanhaa ja kiintoisaa krääsää. Viivyimmekin varmaan tunnin yhdessä kaupassa, jossa oli myynnissä kaikenlaista neuvostohenkistä rekvisiittaa.

Neuvostohenkistä rekvisiittaa

Itse ostin mm. matkasilitysraudan, rintanappeja ja passin. Jaakko löysi jonkun julisteen, Anna puolestaan nahkaiset vihkonkannet ja silmälasikotelon. Toisesta kaupasta ostimme Annan kanssa molemmille komeat emalipannut. Torilla huomasin jälleen ilokseni, että venäjän alkeista oli huomattavaa apua, olivathan lähes kaikki kauppiaat venäläisiä. Myös venäläisten suhtautuminen muuttuu heti vihamielisestä mulkoilusta sydämellisen ystävälliseksi, kun edes yrittää puhua heidän kanssaan venäjää. Minuakin yhdellä kojulla puhuteltiin oikein suomalaiseksi toveriksi! Torikokemuksen jälkeen kävimme pizzalla torin vieressä ja lähdimme katselemaan maisemia ratikalla.

Jaakko ja Anna Tatra-ratikan kyydissä.

Kävimme Koplin päätepysäkiltä löytyneessä baar Heliennassa, ehkä Tallinnan huipuimmassa baarissa kahvilla. Otimme myös oluet ja hiukopalaksi kuivattua kalaa!

Fishy, fishy fish...

Psykedeelistä tunnelmaa baariin loi taustalla pyörivä venäläinen kauhuelokuva, sekä vuotava katto. Paikassa on kuitenkin oikein kotoisa tunnelma ja aika tuntuu siellä jotenkin pysähtyneen.

Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, liian pian oli jälleen aika palata kohti satamaa ja Suomea. Paluumatkalla sää oli ilmeisen huono, aallokko oli kova ja paatti myöhästyi puoli tuntia, koska se joutui ajelemaan aallokossa normaalia hitaammin. Perille kuitenkin päästiin hengissä ja jo uudesta Tallinnan reissusta haaveillen. Ehkä tämän kesän tunnusmelodiaksi voisi jo kohta virallistaa Juicen kappaleen Eesti on my mind!